En kyllä muista koska viimeksi olisin nauttinut yhtä paljon vaatteiden sovittelusta kuin viime perjantaina! Voi olla että lasillisella kuohuvaa saattoi olla osuutta asiaan, tai hyvällä seuralla! Luultavasti kuitenkin istuvat vaatteet oli siihen suurin syy.

Mun mielikuviin Marimekko on jäänyt voimakkaina värikkäinä printteinä, huiveina, joita äiti käytti aina vain siivouspäivänä ja laatikkomaisina tunikoina. Ja hieman yllättävinä väriyhdistelminä mummulan verhoissa. Ei siis pelkästään positiivisia mielikuvia, enkä jotenkin ole mieltänyt Marimekkoa mun tyyliseksi. Mutta perjantaina mun käsitys muuttui täysin! Nyt oikein harmittaa, että miten en ole päivittänyt ajatuksiani näin tunnetun ja vielä suomalaisen yrityksen suhteen aikaisemmin! Illan saldona on nyt sitten pakko saada -lista, joka on aaaaivan liian pitkä :D

Me saatiin siis Mariannen kanssa kutsu Veturin Marimekon myymälään, tutustumaan uuteen mallistoon ja stailaamaan yksi asu. Mä nappasin heti kaikki mustavalkoiset, suht hillityt kuosit, ja Marianne, tottakai, heti rohkeammat. Hassua miten molemmilla oli heti visio mitä haluaa sovittaa, ja kuinka omalta vaatteet näytti päällä.

Marianne valitsi stailauskisaan oranssin takin ja mustavalkoisen ruutupaidan ja mä tuon mekon keltaisella laukulla.

Vaikka täytyy sanoa että mun ylivoimainen lemppari oli tuo silkkipaita. (Kuva alla.) Mun mielestä asu sanoo selvästi että olen 33, tyylikäs ja täysin sinut itseni kanssa. Se ei huuda ikäkriisiä, ei liikaa yrittämistä, vaan ajatonta, huoletonta pukeutumista johon olen yrittänyt tähdätä.

Eikö vain?

Housut ei muuten ole Marimekon, mut en kuolemaksenikaan muista mitä merkkiä olivat. Laurie tai jotain sinne päin. Ne on myöskin ostoslistalla, koska 36 sujahti jalkaan tosta noin vaan, ja tuntui niin hyvältä. Plussaa skinny jeans -maisesta mallista, jossa kuitenkin polven ja nilkan kohdalle jäi vähän väljyyttä, mikä sai jalan näyttämään vielä kapeammalta kuin täysin legginsimäinen housu.

Kiitos vielä ihanille Marimekon naisille ja ihanalle Mariannelle illasta ♥