Just kun pari postausta sitten sanoin että KonMari on mulla lukematta, kävin sen kirjastosta ja luin yhdeltä istumalta.
Koti on nyt just sen näkönen että joku sekosi totaalisesti.
Enhän mä nyt kaikkea roskiin laita, noin 75% siitä mitä meillä on. Ehkä.
Olen just tällainen hörhö, kuka hurahtaa ties mihin milloinkin, ja nyt olen nätisti kiittänyt jokaista pois laitettavaa tavaraa. Liian tiukat mekot sai kunniamaininnan siitä että ne näyttivät mikä ei mulle sovi, tunnearvoa omaavat vaatteet sai taas hieman pidemmät ja tunteellisemmat jäähyväiset.
Seuraavaksi olen matkalla keittiöön. Vähän jännittää kuinka paljon siellä oikeasti on sellaista tavaraa mitä oikeasti rakastan. Kaikki muu saa mennä, ja vain kaunis ja ihana jäädä. Siihen pois laittamisen tunteeseen jää koukkuun, ja mä olen oikeasti vasta ihan alussa.
Oikeasti meillä oli suunnitelmissa lähteä Repovedelle retkelle lasten kanssa, mutta vesisade jotenkin ei sovi nyt suunnitelmiin. Mä olen oikeasti tehty sokerista, niin kohtalokas reissu ois tiedossa.
Ja kuvia ei tästä kaaoksesta nyt ole, niin muutama todella vanha #throwbackthursday tähän loppuun.
Vielä joskus voisin muokkailla näistäkin kuvista kirkkaampia, ja tehdä kunnon postauksen reissusta. Reissupäiväkirjaa pidettiin koko reissun ajan, jos sen löytäisi jostain, ainaki saisi hyvät naurut. Siitä en tiedä onko siellä mitään julkaisukelpoista :D Reissu on tehty vuonna 2004 syksy -2005 talvi ja paikkana oli Australia.
Vastaa